1. Motivaatio. Tämän päivän Karjalainen uutisoi Jyväskylän yliopistossa tehdystä väitöstutkimuksesta, jonka mukaan liikunnallinen aktiivisuus saattaa riippua osittain geeneistä. Kuitenkin liikunnan säännöllisyyteen ja liikuntaharrastusten pysyvyyteen vaikutti tutkimuksen mukaan erityisesti sisäinen motivaatio, eli se että liikuntaa harrastetaan liikunnan ilosta, eikä siksi että joku käskee tai tuntuu että niin pitäisi tehdä.
2. Sopivan liikuntamuodon löytäminen. Liikunnan ilon ja sitä kautta motivaation kannalta olennaista on, että löytää itselleen sopivan liikuntamuodon. Kaikista ei tule maratoonareita, painonnostajia tai zumbaajia, mutta lajilla ei ole väliä, kunhan liikuntaa harrastaa. Kuten jo aiemmin kirjoitin, omalle liikuntaharrastukselleni olennainen alkusysäys oli sopivan kuntosalin löytäminen. Toisille se voi olla kiva harrastusseura, sopiva jalkapallojoukkue tai vaikka kiinnostus käydä ihmettelemässä lähimetsän kasveja ja eläimiä kävelylenkeillä.
3. Liikunnan sovittaminen arkeen. On myös yksilöllistä, ja riippuu toki lajistakin, milloin liikunnan harrastaminen onnistuu parhaiten.
Aamu-unisen kannattaa suosiolla unohtaa ennen töihinlähtöä lenkillä käyminen, kun taas iltapäivisin väsynyt voi hyvin harrastaa liikuntaa aamuisin. Jos kuntosali on lähempänä työ- tai opiskelupaikkaa kuin kotia, sinne voi tulla helpommin mentyä, jos pakkaa treenikamat mukaan jo aamulla ja menee suoraan töiden tai luentojen jälkeen salille. Toinen taas kaipaa rentoutumishetken töiden jälkeen ennen liikuntaa. Joillekin sopii säännölliseen aikatauluun sidottu liikunta, kuten joukkueen treenit joka tiistai ja torstai kello 18, toiselle taas se, että liikuntaa voi harrastaa juuri silloin kuin itse huvittaa.
Itse ajoitan liikunnan mieluiten alkuiltaan, niin että pääsen sen jälkeen suoraan suihkuun tai saunaan, ja voin sen jälkeen loppuillan rentoutua, kun päivän velvollisuudet on hoidettu jo aikaisemmin.
Tärkeintä on lajin valitseminen ja liikunnan aikatauluttaminen niin, että se ei tunnu ylimääräiseltä rasitteelta, vaan kivalta harrastukselta, jonne on mukava ja helppo mennä.
4. Ajattele itseäisi liikunnallisena ihmisenä. Sisäisen motivaation vahvistamiseen auttaa ainakin oman kokemukseni mukaan mielikuvaharjoittelu. Jos liikunta on vain väline esimerkiksi painonpudotukseen, varsinainen liikunnan ilo voi jäädä vähäiseksi, ja jos em. väitöstutkimusta on uskominen, liikuntaharrastus loppua lyhyeen. Sen sijaan, jos ajattelee itsensä alusta asti reippaana ja liikunnallisena ihmisenä, ja käyttää mielessään itsestään adjektiiveja kuten reipas, vahva, nopea, timmi ja sisukas, eikä esimerkiksi lihava, hidas jne., motivaatio liikkumiseen vahvistuu. Ihmisellä on taipumus saattaa tekonsa ja ajatuksensa yhteneväisiksi, joten jos aktiivisesti ajattelet olevasi tosi urheilullinen, sinun on "pakko" myös harrastaa urheilua poistaaksesi tekojen ja ajatusten välinen ristiriita.
Jos siis näet kuntosalilla jonkun nostelevan kolme kertaa enemmän rautaa kuin sinä, tai lenkkipolulla joku pyyhältää ohitsesi, älä ajattele, että olenpa huonompi kuin tuo, vaan vielä minäkin jaksan!
5. Usko, että pystyt siihen. Itse aloitin juoksemisen viime keväänä lähes nollatasosta niin, että yksinkertaisesti päätin alkaa juosta. Ajattelin, että kyllä minäkin onnistun, kun kerran kaikki muutkin juoksevat. Ensimmäisellä lenkillä taisin juosta enintään 200 metrin pätkiä, mutta tällä viikolla hölkkäsin melkein koko muutaman kilometrin vakilenkin yhteen putkeen. Harvalla ihmisellä on oikeasti liikuntaa estävää vammaa tms. joten liikkumattomuus lähtee ainoastaan omasta korvienvälistä, samoin liikkuminen ja liikuntaharrastuksen ylläpitäminen.
6. Ole armollinen itsellesi. Moni lupaavasti alkava liikuntaharrastus kaatuu siihen, että itseltä ja omilta suorituksilta vaaditaan heti alkuun liikaa. Ehkä huonoin neuvo, jonka ikinä olen kuullut, oli eräältä kuntosaliohjaajalta, joka sanoi, että salilla on käytävä vähintään kolmesti viikossa, jotta siitä on mitään hyötyä. Tottakai kaikesta liikunnasta on hyötyä ja iloa enemmän kuin sohvalla makaamisesta! En enää käy kyseisellä salilla.
Muista myös, että ei ole pakko jos ei jaksa. On luonnollista, että välillä liikuntaa tulee taukoja, jos on muita kiireitä tai yksinkertaisesti kaipaa lepoa. Samoin on tavallista, että välillä tulee pieniä takapakkeja, eikä joka kerta kahvakuula nouse yhtä kevyesti tai askel luista yhtä sutjakkaasti. Älä silti lannistu, vaan ymmärrä se viestinä keholtasi, että kaipaat välillä hieman huilia. Todennäköisesti taas pian alkaa tehdä mieli takaisin liikuntaharrastuksen pariin, eikä kenenkään kunto romutu viikon tai parin tauon aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti