keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Kaikkeen sitä joutuu: Aikuisbaletti

Journalismin nimissä lintsasin tänään luennolta ja menin ensimmäistä kertaa eläissäni a) yliopistoliikunnan järjestämälle ohjatulle tunnille sekä b) aikuisbalettiin, tai yleensäkään mihinkään balettiin sitten vuoden nakki, jolloin taisin käydä muutaman kerran pikkulasten satubaletissa.

Olen vähän vältellyt kaikenlaista liikuntaa, jossa joutuu liikuttamaan sekä käsiä että jalkoja samaan aikaan, ja pahimmassa tapauksessa musiikin tahtiin. Kuitenkin olen viime aikoina  uskaltautunut zumbaan ja bokwaan, jotka molemmat täyttävät em. määritelmät, ja todennut että tanssiliikunta on itseasiassa jopa ihan kivaa.

Aikuisbaletti on siis varmaan lasten alkeisbalettia mutta suunnattu aikuisille, tässä tapauksessa yliopistolaisille.Tunnilla tehtiin lyhyitä liikesarjoja plieitä, jalan ojennuksia ja nostoja, hyppyjä sun muita ymmärtääkseni baletin perusliikkeitä. En saanut paikkaa peilin edestä, joten en tiedä onnistuinko näyttämään sulavaliikkeiseltä balleriinalta (not), mutta kuvittelisin edes osittain pysyneeni mukana. Ennakkoluulo nro 1 murrettu: minulla ei ehkä olekaan kolmea vasenta jalkaa.

Josta pääsemme ennakkoluuloon nro 2: baletti ei ole oikeaa liikuntaa ainakaan näin alkeistasolla, vaan sellaista käsien ojentelua nätisti klassisen musiikin tahtiin. No ei pitänyt paikkaansa tämäkään. Sekä käsiä että jalkoja kyllä ojenneltiin, mutta esimerkiksi grand pliet (esim. tässä videossa kohdassa 1.30) tuottivat jo riittävästi haastetta, ja jalannostot (esim. tässä videossa kohdassa 0.55) jäivät auttamatta puolitiehen. Kun mukaan otettiin vielä lopputunnista hypyt (ei ollut mittaria mutta syke kävi varmaan kevyesti yli 180:ssä), en voi kuin ihmetellä niitä superihmisiä, jotka tekevät tätä ja sata kertaa vaikeampia temppuja kolmen tunnin näytöksinä. Lohduttavaa sentään oli, että ohjaajan mukaan muu ryhmä on harjoitellut samoja liikkeitä jo koko syksyn.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Ruokavalioremontti

Kuten ainakin Keittiö ja puutarha-blogiani lukeneet tietävät, olen viimeiset reilu viisi vuotta noudattanut vegaaniruokavaliota. Nyt tämän syksyn kuluessa olen kuitenkin joutunut laittamaan ruokavalioni kokonaan uusisiksi terveydellisistä syistä. Eli tässäpä vielä lisäselvitystä niihin aiemmin mainittuihin kremppoihin, jotka ovat osan syksyä vieneet voimia niin liikunnasta kuin opiskelustakin.

Juttu alkoi elokuun lopulla, kun aloin miettiä, että jo aika monen viikon ajan olin kärsinyt päivittäin vatsanväänteistä, eikä "no nythän on mätäkuu" -selitys enää kuulostanut uskottavalta. Koska minulla on ennestään allergiataustaa, aloin epäille että kyse olisi jostain uudesta yliherkkyydestä. Varsinkin kun liikuntapuoli piti olla kunnossa ja rentouttava kesäloma takana, katse kääntyi luonnollisesti ruokavalioon.

Ensimmäinen lääkäri YTHS:llä oli samantien leimaamassa ongelmaa "toiminnallisiksi vatsavaivoiksi", ja varsinkin kun perusverikokeissa ei näkynyt mitään, sain ohjeeksi vain syödä lisää kuitua. Ajattelin kuitenkin, että jos elimistöni näin selvästi ilmoittaa, että sillä on jokin huonosti, niin täytyyhän siihen löytyä syy. Eri allergia-aiheisten nettisivujen lueskelun perusteella aloin itse epäillä syylliseksi soijaa, joka on ristiinreagoiva mm. koivu- ja pähkinäallergioiden kanssa, jotka minulla oli jo ennestään. Kokeilin siis jonkin aikaa soijatonta ruokavaliota, ja se jo tuntui auttavan jonkin verran.

Menin vielä puhumaan asiasta yksityiselle allergiahoitajalle, joka neuvoi minut kokeilemaan low fodmap -ruokavaliota. Ruokavalio on vielä toistaiseksi suomessa melko tuntematon, eikä sille edes ole suomenkielistä termiä. Australialaisten tutkimusten mukaan monet ihmiset, jotka kärsivät epämääräisistä vatsakivuista, ovat itseaisassa intolerantteja ns. fodmap-hiilihydraateille  samaan tapaan kuin laktoosi-intolerantikot eivät siedä laktoosia. Fodmap-hiilihydraatteja on mm. gluteeniviljoissa, palkokasveissa ja tietyissä hedelmissä ja kasviksissa. Täydellinen lista vältettävistä ruoka-aineista löytyy englanniksi mm. täältä.

Tässä kohden jouduin pohtimaan uudelleen kasvisruokavalion toimivuutta ja valitettavasti toteamaan, että veganismi yhdistettynä kaikkiin edellämainittuihin ruokarajoitteisiin olisi käytännössä mahdotonta ja ravitsemuksellisesti varsin kestämätöntä. Aloin siis samalla purkaa vegaaniruokavaliota pikkuhiljaa, aloittaen maitotuotteista. Nyt olen sisällyttänyt ruokavaliooni maitotuotteiden lisäksi myös kalan ja kananmunan. Fodmap-ruokavalioon kuuluu myös laktoosin välttäminen, mutta onneksi Suomessa on saatavilla lähes kaikkia maitotuotteita myös vähälaktoosisina tai laktoosittomina.

Kaikkiaan tämä uusi ruokavalio on tuntunut toimivan todella hyvin, vaikka uusien ruokien keksiminen ja laittaminen vaatii vielä opettelua. Aluksi pelkäsin lähes tosissaan kuolevani nälkään, mutta sitä ei ole vielä näköpiirissä. Liikuntaankin on taas enemmän energiaa, kun pystyy syömään kunnon ruokaa ilman että maha tulee kipeäksi. Selvää on, että tämä ruokaremontti on vielä kesken oleva prosessi - esimerkiksi fodmap-listalla olevien ruoka-aineiden sopivuus täytyy kokeilla yksitellen. Tärkeintä on kuitenkin, että suuntaviivat ovat nyt selvillä ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Älä unohda minämyötätuntoa

Fitness Führer -blogissa oli hyvä kirjoitus aiheesta Miksi itseään on niin helppo kohdella huonosti, eli miksi itseä helposti luistaa liikunnasta ja yöunista ja kerää kohtuuttomia suorituspaineita, vaikka kaveriaan ei varmasti kannustaisi tekemään näin, vaan juuri päinvastoin. Kuin jonkun telepaattisen voiman yhdistämänä, äitini kertoi tänään töissä kuulemansa jutun minämyötätunnosta, joka on kuulemma nyt kuuma tutkimusaihe niin suomalaisissa yliopistoissa kuin maailmalla.

Minämyötätunto koostuu kuulemma kolmesta osasta: itsekriittisyyden määrästä, itsensä tiedostamisesta ja tietoisuudesta yleisestä ihmisyydestä. Ensimmäinen osa tarkoittaa - jos oikein ymmärsin vaikken mikään psykologi olekaan - sitä, kuinka helposti arvostelet itseäisi ja millaisia vaatimuksia asetat itsellesi. Toinen osa lienee monille tuttu mindfulness-kontekstista: kuinka hyvin tiedostat oman itsesi, ajatuksesi, tunteesi jne. Kolmas taas tarkoittaa sitä, ajatteletko em. tunteiden ja ajatusten olevan yleisinhimillisiä ja "normaaleja".

Mutkat suoriksi vedettynä: jos et ole itseäsi kohtaan kohtuuttoman vaativa, tiedostat itsesi ja mielenliikkeesi etkä usko olevasi ainoa kummajainen, eli olet itseäsi kohtaan yhtä myötätuntoinen kuin kaveriasi kohtaan, kaikki on kivempaa. Luulisin, että em. Fitness Führerin postauksessa kuvatut ilmiöt voivat johtua pitkältikin juuri minämyötätunnon puutteesta. Tässä siis kehityssarkaa itse kullekin!