Fitness Führer -blogissa oli hyvä kirjoitus aiheesta Miksi itseään on niin helppo kohdella huonosti, eli miksi itseä helposti luistaa liikunnasta ja yöunista ja kerää kohtuuttomia suorituspaineita, vaikka kaveriaan ei varmasti kannustaisi tekemään näin, vaan juuri päinvastoin. Kuin jonkun telepaattisen voiman yhdistämänä, äitini kertoi tänään töissä kuulemansa jutun minämyötätunnosta, joka on kuulemma nyt kuuma tutkimusaihe niin suomalaisissa yliopistoissa kuin maailmalla.
Minämyötätunto koostuu kuulemma kolmesta osasta: itsekriittisyyden määrästä, itsensä tiedostamisesta ja tietoisuudesta yleisestä ihmisyydestä. Ensimmäinen osa tarkoittaa - jos oikein ymmärsin vaikken mikään psykologi olekaan - sitä, kuinka helposti arvostelet itseäisi ja millaisia vaatimuksia asetat itsellesi. Toinen osa lienee monille tuttu mindfulness-kontekstista: kuinka hyvin tiedostat oman itsesi, ajatuksesi, tunteesi jne. Kolmas taas tarkoittaa sitä, ajatteletko em. tunteiden ja ajatusten olevan yleisinhimillisiä ja "normaaleja".
Mutkat suoriksi vedettynä: jos et ole itseäsi kohtaan kohtuuttoman vaativa, tiedostat itsesi ja mielenliikkeesi etkä usko olevasi ainoa kummajainen, eli olet itseäsi kohtaan yhtä myötätuntoinen kuin kaveriasi kohtaan, kaikki on kivempaa. Luulisin, että em. Fitness Führerin postauksessa kuvatut ilmiöt voivat johtua pitkältikin juuri minämyötätunnon puutteesta. Tässä siis kehityssarkaa itse kullekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti